Sinä et ole vielä olemassa. Sinua ei näy eikä kuulu. Et edes ole meillä vielä suunnittelun alla, mutta kaipaan sinua jo kovasti. Rakastan sinua jo. Uskon, että tuleva isäsikin rakastaa, hän on vain pelokas. Hän pelkää olevansa huono isä. Hän pelkää epäonnistuvansa. Hän pelkää menettävänsä minut. Ja sinut. Jos täydellisyyden menettää, se satuttaa.
Rakastan kaikkea sinussa. Kaikkia mahdollisia virheitäsikin. Sinä tosin olet täydellinen. Rakastan sinua juuri sellaisena kuin satut syntymään maailmaan.Toisin kuin minua rakastettiin.
Tulen olemaan äitisi, vaikka se sana saakin minussa epämiellyttävän tuntemuksen. Pelon tunteen. Alemmuuden tunteen. Se tosin ei johdu sinusta, vaan aikuisten jutuista. Sinun ei niistä tuntemuksista tarvitse tietää vielä. Opit ne sitten aikuisena, vaikka kuinka suojelisin. Sinä et minun huonommuuden tuntemuksille mahda mitään, etkä sinä ole niihin mitenkään syyllinen. En halua, että koet syyllisyyttä minun menneisyydestäni, yritän tulla sinuiksi asian kanssa, jotta pystyisin olla ansaitsemasi äiti. Jotta pystyisin kunnioittaa sinua ja kuunnella tuntemuksiasi.
Lupaan suuttua sinulle joskus. Lupaan olla sinulle vihainenkin. Mutta lupaan, etten koskaa vihaa sinua.
Ota tämä teksti ylös talteen, vaikka vihkoon. :) Voit sitten näyttää lapselle isompana miten paljon häntä halusit. Itse tein raskaana runon. Tallessa on!
VastaaPoistaKyllä uskon että vauva pian itsestään ilmottaa. Yleensä auttaa kun lopettaa yrittämisen ja miettii vähän aikaa muita juttuja. :) Se plussan odotus on yhtä kidustusta ja epätietoa. Tosi paljon onnea kuitenkin yritykseen! <3
Mutta siis mehän ei vielä edes yritetä.
Poista