Yllättävän pitkään olen jaksanut tätä blogia kirjoittaa. Luulin, että kyllästyisin heti.
Yleensä,kun kirjoitan näitä blogitekstejä, kirjoitan kaiken ensiksi paperille käsin. Tätä tekstiä kirjoitan ruudulliselle A4-lehtiölle, joka haisee kipsille. Ja pullotetulle musteelle. Alustana on Amy Dempseyn Moderni taide-kirja. Kynäni on mieheni lahjaksi saama kynä. Siinä on hänen etunimensä ensimmäinen kirjain.
En tiedä miksi kirjoitan nämä paperille. Ehkä se auttaa jäsentämään. Suunnittelemaan. Varmistamaan sen, että sanon kaiken haluamani. Ehkä koska se on dramaattisempaa itselleni. Ehkä koska en halua, että istun pitkän aikaa koneella näpyttäen, miettien ja itkien tekstilleni. En halua, että mieheni huomaa. En ole kertonut hänelle tästä blogista.
Kerron sitten joskus, kun olen valmis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti